ahdistaa

(jälleen kerran) maailman ihanin musikaaliviikko on ohi. mulla on nyt jo ihan hirveä ikävä sigynille - eniten mä opin ikävöimään ihmisiä. esitykset meni tosi hyvin ja mikä tärkeintä, tekeminen oli jälleen kerran huippukivaa. tykkään tosi kovasti kaikista ihmisistä. haikeeta ajatella että tää oli luultavasti mun viimeinen teatteri musteen musikaali.

luultavasti siksi, että en usko pääseväni ylioppilaaksi tänä vuonna. koska mulla on pakollisena kirjoituksissa lyhyt matikka, josta mulla on ehkä 5% todennäköisyys päästä läpi. en uskalla edes alottaa lukemaan, sillä mua ahdistaa ajatus siitä etten ymmärrä mistään mitään. enkä tiedä että mistä noista 7 kirjasta aloittaisin. 

mua ahdistaa myös se, että haku jatkokoulutuksiin on nyt alkanut. yläasteella haut tehtiin koulussa yhdessä opon kanssa, nyt mun pitäis yksin hakea johonkin. ja mä en todellakaan tiedä mihin. mua ei suoraan sanottuna tällä hetkellä kiinnosta mikään ala niin paljoa että haluaisin lähteä kyseisen alan töihin. tai on mulla yks niin epärealistinen haave että en mä tiedä. jatko-opiskelu kaupunki tulee luultavasti olemaan helsinki (: koska roikke tietää mihin haluaa ja sen koulu on helsingissä, ja siellä on mullekkin kyllä paljon vaihtoehtoja) Oon kyllä just ehtinyt rakastumaan turkuun ja ihmisiin täällä. 

tää on ehkä ahdistavinta aikaa ikinä.

mä en tiedä mitä tehdä.