nyt tulee just sellanen postaus mikä kuvaa hyvin mua kello yks yöllä. siis tää on tämmöstä aina kun rupeen kattomaan vanhoja kuvia ( ja yleensä se tapahtuu juurikin yöllä - siis sillon kun mä en oo juhlimassa )
mä olen aina nauranut ikäkriiseille varsinkin alle kolmekymppisillä mut onkohan tää sellanen? lukio loppuu oikeestaan ihan kohta ja mä uskottelen itelleni edelleen olevan 15v ja yläasteella. koska se oli vaan parasta.
mun on tosi vaikea ajatella sitä totuutta et oon lähempänä kahtakymmentä kun viittätoista, mut onneks hyvät muistot säilyy vaikka vuodet meneekin eteenpäin. ajatella et kohta mä tosiaan oon ylioppilas vaikka vasta mä pääsin peruskoulusta.
en ymmärrä kun tosi monet sanoo ettei enää ikinä missään tapauksessa tahtois yläasteelle takas, mä voisin mennä ihan koska tahansa ja elää noi vuodet uudelleen. ymmärrän kyllä tietysti et on koulukiusattuja, kaverittomia, oppimisvaikeuksia tai jotain muuta sellasta minkä takia ei halua. mä oon varmaan sit vaan niin onnekas kun mulla mulla oli vaan niin spesiaalisupersiisti peruskouluaika että ikävöin sitä mielelläni. vaikka en mä nykytilanteestakaan halua valittaa.
mua melkeen hävettää että kirjotan ikäkriisistä. 18vuotiaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti