nostalgia

Päädyttiin jotain kautta roikken kanssa puhumaan vanhoista tv-ohjelmista joita katottiin pienenä. ekana tuli mieleen kyllä isä osaa, simo frangenin maailman ympäri, se on siinä, bumtsibum, vesa-matti loirin ja speden ohjelmat, sit se animaatio missä oli jotain politiikkoja yms, mikä mahto olla nimi...? ja vaikka mitä muuta.

sit päädyttiin katsomaan youtubesta vanhoja 90-luvun ja 2000-luvun alun mainoksia, ja sitä kautta päädyttiin vanhoihin lastenohjelmiin. kuka muistaa vielä naminami- ja nikkevanukkaat? entä tony tiikeri ja riksraks ja poks murot? entäpä mäkkärin syökää kanaa- kampanja tai hesenkastikelaulu? tai babybornin ja kaikki sen lisävarusteet?

lastenohjelmista nostalgisimpina tulee mieleen taavi tontun seikkailut, marsupilami, pokemon ja digimon, tohelo ja torvelo, urpo ja turpo, halinallet, sit tietysti muumit, puuhapete, teletapit, nallepuh, vili vilperi... 

musiikista mulle itelle tulee ekana mieleen apulanta, dingo, zen cafe.... kaikki tommonen mitä kuuntelen vielä nykyäänkin, mut kun tarkemmin miettii niin o-zone, las ketchup, pikkug, tiktak, gimmeli, maija vilkkumaa.... olihan noita mitä varmaan kaikki 90-luvun lapset on jossain vaiheessa elämäänsä kuunnellu. :D

entä muistatteko kaikki vanhat karkit? ne tikkarit mitä kastettiin jauheeseen, suklaatupakat, semmonen ''vihellystikkari' mikä oli siis semmonen huilu, kengännauhakarkit, lauantaipussi ja kaikki erikoisissa pakkauksissa olevat karkkijauheet, suihkeet, juomat, korut,..

nostalgia on ihan parasta, ajattelin viettää tän yön nostalgisoimalla kaikkea vanhaa ja siistiä (sen sijaan että alottaisin lukemaan matikan ylppäreihin joihin on tosiaan kolme päivää aikaa........)

nuoruutta en vaihtaisi edes nakkeihin

nyt tulee just sellanen postaus mikä kuvaa hyvin mua kello yks yöllä. siis tää on tämmöstä aina kun rupeen kattomaan vanhoja kuvia ( ja yleensä se tapahtuu juurikin yöllä - siis sillon kun mä en oo juhlimassa )

mä olen aina nauranut ikäkriiseille varsinkin alle kolmekymppisillä mut onkohan tää sellanen? lukio loppuu oikeestaan ihan kohta ja mä uskottelen itelleni edelleen olevan 15v ja yläasteella. koska se oli vaan parasta.

mun on tosi vaikea ajatella sitä totuutta et oon lähempänä kahtakymmentä kun viittätoista, mut onneks hyvät muistot säilyy vaikka vuodet meneekin eteenpäin. ajatella et kohta mä tosiaan oon ylioppilas vaikka vasta mä pääsin peruskoulusta. 

 en ymmärrä kun tosi monet sanoo ettei enää ikinä missään tapauksessa tahtois yläasteelle takas, mä voisin mennä ihan koska tahansa ja elää noi vuodet uudelleen. ymmärrän kyllä tietysti et on koulukiusattuja, kaverittomia, oppimisvaikeuksia tai jotain muuta sellasta minkä takia ei halua. mä oon varmaan sit vaan niin onnekas kun mulla mulla oli vaan niin spesiaalisupersiisti peruskouluaika että ikävöin sitä mielelläni. vaikka en mä nykytilanteestakaan halua valittaa. 

mua melkeen hävettää että kirjotan ikäkriisistä. 18vuotiaana.