ei se palkitse sua kuin voittajaa vaan iskee sun hampaasi asvalttiin

Innostuin pohtimaan koulukiusaamista syvällisemmin nähtyäni tän päivän duudsonit tuli taloon jakson. (pähkinänkuoressa niille jotka ei nähnyt: eemeli on tavallinen ala-astelainen poika, joka on joutunut koulukiusaamisen uhriksi. kiusaamisen myötä hänestä on tullut ujo ja arka, vaikka muuten on ihan normaali poika)

Koulukiusaaminen, tai oikeestaan kiusaaminen yleensäkin (esim. nettikiusaaminen, työpaikkakiusaaminen tms.) on siitä inhottava aihe, että se on oikeestaan aina ajankohtainen. mutta miksi? Sitä mä en pysty ymmärtämään. Kiusaamisen kohteeksi voi joutua oikeestaan kuka tahansa - usein kuitenkin ennemmin se ujompi ja hiljaisempi osapuoli kuin värikäs ja räiskyvä persoona. mua järkyttää.

Itse mä olen siitä onnellisessa asemassa, että en oo oikeestaan koskaan joutunut ainakaan minkään pahemman kiusaamisen kohteeksi. On mua nimitelty ties millä nimillä, mutta mä en oo ottanut sitä kiusaamisena koska no, mä oon sellanen persoona joka ei hirveesti välitä mitä muut musta ajattelee. Mutta kun sit on niitä ihmisiä, jotka ei oo niin ''lujaluonteisia'' tai itsevarmoja, joille pahat sanat on kun nuolia suoraan päin. Ja ne nuolet satuttaa ja kovaa.

Sen sijaan mä olen saattanut 18 vuoden aikana sanoa ihmisille asioita joita ei olis pitänyt. Mä olen saattanut satuttaa toisia mun sanoilla ja oon saattanut sanoa asioita joita kadun. Vaikka en mä oo mikään varsinainen kiusaaja koskaan mielestäni ollut. (Vaikka voin rehellisesti myöntää että etenkin ala-asteella mulla on ollu sellasia vaiheita jollon oon tehnyt asioita, mitkä on luokiteltavissa ihan kiusaamiseksi.) Toisaalta kaikki sivustaseuraajatkin on tavallaan kiusaajia. Kyllä mä muistan peruskoulusta tyyppejä joita kiusattiin, toisia enemmän ja toisia oikein kunnolla. Ja kyllä mä muistan myös ne kiusaajat millasia tyyppejä ne on ollut. Ja tiedän että aikaisempi kiusaaminen vaikuttaa vieläkin joidenkin näiden elämään.

Vaikka mä kadun joitakin asioita mitä oon tehnyt, niin eniten mä kadun sitä miten vähän mä oon puuttunut noihin tilanteisiin. Muistan kyllä tilanteita, joissa jotain tyyppiä on haukuttu yms . kiusattu ja mä oon sanonut väliin että helvettisoikoon lopeta. Mutta en niin paljon miten mä olisin voinut. Yläasteella jouduin aika useesti ongelmiin nimenomaan siitä että puolistin jotain toista. (toivottavasti mut muistettais ennemmin puolustajapersoonana kuin hyökkääjänä, hahah MM-lätkällä voi olla osaa tähän lauseeseen) Varsinkin nyt vähän vanhempana mä oon alkanut miettiä näitä asioita tosissaan, miten helposti toisen itsetunnon voi romahduttaa, miten helposti toista voi satuttaa. Niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Ihmiset pliis mä pyydän. Mun pyyntö on pieni, mutta asiana ihan helvetin suuri. Lopettakaa se toistenne kiusaaminen. Kiusaaminen ei tee kenestäkään kovempaa jätkää tai coolimpaa mimmiä.(olipa lipevästi sanottu)  Eikä erilaisuus kenestäkään huonompaa ihmistä jota pitäis kiusata.  

Mut ihan oikeesti - kunnioittakaa toisianne.


PEACE & LOVE
ira